Painohistoriaa osa II

Kerroin joitain päiviä sitten painoni vaihteluista kouluikäisenä. Ja siitä, kuinka tulin kiusatuksi lihavuuteni vuoksi. En voi siis parhaalla tahdollakaan sanoa olleeni onnellinen pieni koululainen, vaikka menestyin huippuhyvin ja pidin oppimisesta. Olen joutunut työstämään näitä lapsuusajan kokemuksia, -monen muun asian ohella, ja vaikka en haluakaan elää nykyhetkeä menneiden varjossa, on ollut tärkeää ymmärtää niiden vaikuttaneen elämääni myös myöhemmin.

Kuten jo kirjoitin "Painohistoriaa osa I"-kommenttiketjussa, lapsena lihoessa rasvasolujen määrä lisääntyy reilusti, joten painonhallinta on ehkä aavistuksen haastavampaa kuin vasta aikuisena lihoneille. Liikuntaa kohtaan minulle kehittyi suorastaan kammo, kiitos koulun liikuntatuntien ja tiettyjen opettajien. Onneksi löysin liikkumisen ilon aikuisempana ja vähitellen opettelen uutta. Koin jo hyvin varhaisessa vaiheessa sen, millaista on olla ei-hyväksytty ulkonäköseikkojen vuoksi. Siihen liittyi pienellä ihmisellä paljon hämmentäviä tunteita ja surua, mutta toisaalta olin vahva, enkä pyydellyt anteeksi olemassaoloani. Sellaista pientä uhmakkuutta ilmassa jo silloin. ;O)

* Aloitin yläasteen lähes normaalipainoisena ja naiselliset muodot omaavana, mutta siinä iässä en ollut suinkaan enää luokkani ainoa kurvikas tyttö. Oli helpompaa sulautua joukkoon, vaikka ala-asteaikojen traumat olivat hyvin muistissa ja vihasin niitä pahuksen liikuntatunteja! Uusia kiusaajia löytyi ylempiluokkalaisten poikien joukosta, mutta kaikesta huolimatta kolme vuotta yläasteella olivat helpompia kuin yksi vuosi viidennellä.
* Yhdeksännellä luokalla painoni nousi hieman, mutta kevättä kohti laihduin reippaasti ja aloitin lukion sangen kivoissa mitoissa. Tuohon aikaan sitä tietenkin piti itseään liian isona ja vaikka mitä, mutta jos katselisi tilannetta nyt, suhtautuisi varmasti toisin.

* Aloitin e-pillerien käytön 17-vuotiaana, mikä nykyisestä vinkkelistä katsoen oli yksi suurimpia erheitäni. Ne eivät sopineet lainkaan ja sain lähes kaikki mahdolliset sivuvaikutukset eri merkkejä useamman vuoden aikana kokeillessa. Puhalsin pelin poikki 19-vuotiaana, kun vihdoinkin ymmärsin vastustaa niitä tuputtavia lääkäreitä, mutta vahinko oli jo tapahtunut: +35kg kahdessa vuodessa! Siitä alkoi koko aikuisiän kestänyt kamppailu kiloja vastaan.

* Pillerien lopettamisen jälkeen painoni pysähtyi n.105kg:n tienoille, missä se pysyi kymmenen vuotta, välillä vähän laskien, välillä palaten samaan lukemaan. En kuitenkaan laihduttanut aktiivisesti missään vaiheessa, sillä minulla oli muitakin haasteita terveyden suhteen. Ja vaikka en viihtynytkään ylipainoisena, olin silti suhteellisen aktiivinen ja liikkuvainen, ja tulin hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olin.
* Noin kaksitoista vuotta sitten samanaikaisesti päädyin uuteen suhteeseen ja selkäni alkoi oireilla todella hankalasti. Uusi kumppani kokkaili ihan liikaa herkkuja, enkä kipeänä halunnut myöntää, että mennään väärään suuntaan. Suhde kariutui muutaman vuoden kuluttua ja painoni oli noussut 115kg:aan. Onneksi omaan, suhteellisen terveelliseen, ruokavalioon palaaminen ja aktiivinen hyötyliikkuminen tiputtivat painon muutamassa kuukaudessa 100kg:n alapuolelle. Näemmä minulla on paha tapa lihoa uuden parisuhteen alussa. Niin kävi seuraavankin kohdalla, mutta pyörittiin kuitenkin lähinnä siinä 105kg:n tienoilla.

* Sitten iski se "elämää suurempi rakkaus", joka vei täysin mukanaan! Ja taas toinen osapuoli kokkasi ja hemmotteli. Samaan aikaan sairauteni, etenkin selkäongelmat, pahenivat sellaisiksi, että olen ollut käytännössä työkyvytön viimeiset 7 vuotta. Painoni nousi puolessatoista vuodessa 125kg:aan ja olo oli kammottava. Onneksi lukemat alkoivat laskea tilanteen helpottamisen ja turvottavan lääkkeen lopettamisen jälkeen, ja muutamassa kuukaudessa lähentelin jo 110kg:aa. Ja jälleen sinkkuna.

Terveydentila vaikuttaa hyvin paljon liikkumisteni määrään ja siihen, kuinka paljon jaksan panostaa ruoanlaittoon. Olen nyt näiden kolmen sinkkuvuoden aikana kerännyt motivaatiota täydelliseen elämäntaparemonttiin ja muuttanut asioita yksi kerrallaan. Liikkuminen on kuitenkin ollut välillä todella hankalaa selän vuoksi ja painoni ehti nousta 121kg:aan, ennen kuin tänä keväänä sain katkaistua huonon kehityksen. Tällä kertaa lopullisesti, uskon niin.