Kaaosta ja matalapainetta

Juuri nyt tuntuu siltä, että koko elämä, ihan kaikki sen osa-alueet, ovat yhtä kaaosta. Kotiin palattuani olen konkreettisella tasolla tehnyt todella vähän yhtikäs mitään. Sen sijaan olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Ja valveillaoloaika on mennyt ajatusten sekamelskaa selvitellen ja näyttöä tuijotellen, kodin roinaröykkiöitä väistellen. Hieman sentään pyykinpesua, pientä puuhaamista ja joka päivä lämmintä ruokaa. Vähitellen selkenevää, vaikka onkin ollut melkoista matalapainetta.

Sysäys laajemmalle päänsisäiselle kaaokselle tuli kirjekuoren hahmossa. Sinänsä hyviä uutisia, mutta pisti ihan tosissaan miettimään mitä tahdon tehdä tulevina vuosina. Tai koko elämälläni. En vieläkään tiedä ratkaisua, mutta kulunut viikko, -jopa epähedelmällisine tuskailuineen, on tainnut edes piirun verran johdattaa oikeaan suuntaan. On otettava aikaa, kuunneltava itseään. Rauhassa.

Perjantaina kävin kurkkimassa lukemia, ja näyttäisi siltä, että olen maaliskuusta lähtien laihtunut 3,5kg. Se tuntuu hyvältä. Huomisaamuna voisi ottaa virallisen lukeman ja kirjata sen ylös, jotta on ihan konkreettisia mittareita tällä matkanteolla. Kunhan ei tee energiamäärien ja grammojen laskemisesta elämää suurempaa asiaa. Jos tahtoo muuttaa koko elämänsä, -ja elämäntapansa, on muutosten oltava kokonaisvaltaisempia kuin pelkkä kaloreiden pihistely.

Kirjoittaminen on näemmä terapeuttisempaa kuin olin tänään ennalta kuvitellut. Alavireisyys ja tunne kesäpäivien hukkaan vierimisestä alkavat väistyä ja rinnalle on tullut fiilis, että kyllä tämä tästä jälleen. Huomenna kääritään hihat ja alkaa siivoaminen, ja loputtoman "to do"-listan lyhentäminen. Ja kesää voi viettää vielä monta viikkoa, eikö?!