Olo on väsynyt, mutta harvinaisen tyytyväinen! Vaikka unirytmi on vieläkin vinksallaan ja aloittaminen on tuntunut lähes mahdottomalta, sain tänään vihdoinkin inspiraation alkaa raivata kotia. Seuraa nolo tunnustus: omaan aivan uskomattoman kyvyn kääntää kaiken ylösalaisin ihan hetkessä, eikä kevään suursiivouksesta näy enää jälkeäkään. Olen kai saanut syntymälahjana tavanomaista suuremman määrän boheeminpuoleisia geenejä, mitään muuta selitystä en löydä. ;O)
En ehtinyt vielä tänään keittiöön asti, mutta haaveissa siintää jälleen kiiltävän puhdas ja viihtyisä ruoanlaittopaikka, jossa on oikeasti mukava kokkailla. Etenkin salaatteja ja uuden sadon raikkaista vihanneksista tehtyjä herkkuja. En ole koskaan ollut erityisen hyvä pitämään yllä rutiineja, mutta yritän vähitellen tulla sinuiksi päivittäisen ruoanlaiton kanssa, sillä pidän sitä melko ratkaisevana tekijänä elämänmuutokseni onnistumisessa. Ja lupaan yrittää vähän tsempata tuon järjestyksenpidonkin osalta... ;O)
Tuntuu hyvältä. Olen tehnyt tänään jotain, mikä on tärkeää ja vie askeleen lähemmäs asioita, joista haaveilen. Olkoon ne vaikka niinkin pieniä, kuin siisti koti ja siitä seuraava seesteisempi mieli. Ja osasin mitoittaa tekemiset jaksamisen mukaan, mikä ei ole sekään aina ollut se vahvin puoleni. Nyt voin mennä lepäämään tyytyväisenä ja ehkä Nukkumattikin löytää tiensä perille ennen aamuyötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti