Päivä ei alkanut loistavilla arvoilla, mutta päivystävän terveysaseman hoitajan mukaan tilanne ei ole mitenkään lohduttoman akuutti. Voi odottaa elokuuta ja oman lääkärin paluuta lomalta. Siihen asti sain jatkoaikaa. Vakauttaa verensokeriarvot normaalille tasolle keveän syömisen, liikkumisen ja laihtumisen avulla. Tuntuu hieman ylivoimaiselta kaiken muun lisänä, mutta en tahdo luovuttaa taistelematta.
Ehkä on hyväkin, että ylihuomenna on lähdettävä koiranhoitajaksi. Vaikka ajankohta ei useammasta syystä olekaan paras mahdollinen. Tosin voin vaikuttaa syömisiin vain tietyissä rajoissa, mutta ehkä irtiotto omasta arjesta tekee hyvää. Kovin suuressa mittakaavassa ei varmaan tule lenkkeiltyä, sillä toinen koirista on jo vanha, enkä pysty selkäni vuoksi kävelemään kovin pitkiä matkoja. Mutta olen kyllä huomannnut, että lyhyemmätkin lenkit tekevät ihmeitä, joten en väheksy niitä.
Ovella kolkuttavan diabeteksen lisäksi elämässäni on siis muitakin terveydellisiä haasteita, mutta yritän niistä huolimatta elää mahdollisimman täyttä elämää. On päiviä, jolloin kipu nujertaa, tai ei muuten vaan pysty, mutta useimmiten saan olla kiitollinen siitä, että asiat on näinkin hyvin. Ihan aina ei tietenkään jaksa olla positiivinen, mutta pääosin kyllä. Ja näiden tulevien kuukausien aikana haaveenani on saada selkä parempaan kuntoon liikkumisen avulla. Muuttaa monta muutakin asiaa. Pysyvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti