Lukemia

Tänään se vihdoinkin tapahtui: heräsin kivuttomana ja virkeänä! Kahdeksan pitkää vuorokautta meni matkasta toipuessa, unirytmiä oikoen ja kipeää selkää verrytellen, mutta tämä yksi hyvä päivä valoi taas uskoa tulevaan. Ihana tunne, kun ei satu joka askeleella! Jotta kuvio ei toistuisi, tein päätöksen olla lähtemättä sukuun syntyneen pienen ristiäisiin, sillä nyt on pakko alkaa ajatella ensisijaisesti omaa itseään. Jos kerta toisensa jälkeen kulutan voimat loppuun, jää kesästä nauttiminen kovin vähälle ja selän toipuminen karkaa jälleen kauemmas.

Maanantaina kävin kurkkimassa millaisia lukemia vaaka näytti. Maaliskuun lopussa painoin 121kg ja bmi oli 43,9. Nyt painoin 117,5kg, joten olen keventynyt -3,5kg ja bmi on tällä hetkellä 42,6. Kuukausien varrelle on mahtunut monenmoista, oikeastaan ihan kaikkea muuta kuin täydellisen terveellistä elämää, mutta silti jo ihan pienetkin muutokset näyttävät tuottavan tuloksia. Kärsimättömänä ihmisenä sitä tietenkin tahtoisi kaiken heti, mutta jo tälläkin vauhdilla laihtuisi reilun 10kg vuodessa, pienen tehostamisen seurauksista puhumattakaan.

Sokeriarvoja on ollut vähän vaikea tulkita, kun unirytmi on ollut aivan sekaisin, enkä ole niitä kyllä kovin säännöllisesti ottanutkaan. Siinä asia, jossa pitää tulevina päivinä vähän tsempata. Ensi viikolla on varattava aika lääkärille ja tietysti toivon, ettei tarvitsisi aloittaa lääkitystä, mutta jos niin käy, tavoitteenani on päästä lääkkeistä eroon sitä mukaa kun paino laskee.

Jos kuluneessa viikossa on ollut jotain hyvää, niin se liittynee tulevaisuudensuunnitelmiin. Olen tehnyt hiljaista selvitystyötä eri vaihtoehtojen osalta ja vaikka suuremmat ratkaisut lykkääntyvät jonnekin tulevaan, aikaan jolloin olen terveempi, prosessi on käynnistynyt ajatusten tasolla. Enää ei ole tuskaisa kiire löytää oikeat vastaukset heti.